Kevyttä kesälukemista

Tiedän nyt, mitä tarkoittaa fraasi ”kevyttä kesälukemista”. Olen näet syventynyt Dostojevskin Idioottiin sillä tavoin, kuin tuo suurteos ansaitseekin.

En siis niin kuin Paavo Väyrynen, joka kertoi lukeneensa Keminmaan kirjaston Dostojevski-kokoelman parissa päivässä. Vastustan sellaista väkivaltaa. Dostojevski ei sovi pikalukuun.
(Tiedättehän, miten lukemisen tekninen prosessi menee: silmä pysähtyy kullekin riville useita kertoja, vasemmalta oikealle. Testatkaapa. Jos pysähdyksiä on neljä, lukuvauhti on tietysti hitaampi kuin jos pysähdyksiä on vain kaksi. Pikalukija lukee sivun ”keskeltä halki”, pysähdys vain rivin keskellä tai ei edes joka rivillä jne.)
Mutta pikalukijalta jäävät karamellit saamatta.
”Kevyttä kesälukemista” ei Idiootti ole. Vuonna 2010 ilmestyneessä laitoksessani (Otava) on yli 820 kookasta sivua. Sitä EI voi kannatella riippukeinussa tammen alla.
Suomennos on uusin, Olli Kuukasjärven. Uskon sen tekevän oikeutta kirjailijalle. Kieli on nautittavaa, tunnelma ei töksähtele.
Vertaisinko Dostojevskia Bachiin tai Beethoveniin, musiikin käsittämättömiin jättiläisiin? Vaikka 1800-luvun loppupuolen venäläinen hienostoelämä sinänsä on ikuisiksi ajoiksi mennyttä, D:n henkilöissä voi peilata omaa aikaammekin, esimerkiksi kenraali Ivolginin Ganja-pojan ajatuksin, kun tämä manasi juopon, valehtelevan ja riitelevän isänsä käytöstä:
”Ja millaiset tavat: on itse syypää mutta sitä pahemmin vain kiukuttelee. ’En halua tulla portista, purkakaa aita!’”…
En halua tulla portista, purkakaa aita!
Siinäpä tunnuslausetta jokaiselle, joka tähtää diktaattoriksi.

Juha Mauno