”Aina voi aloittaa kaiken uudestaan.” Tällä optimistisella lauseella alkaa ja tähän päättyy modernin suomalaisen lastenkirjallisuuden uranuurtajan, suomalaisen sadun ja lastenlyriikan uudistajan Kirsi Kunnaksen viimeinen teos Tiitiäisen metsä (2020).
Pukkilan lukupiirissä 8.10. klo 19 kirjastossa Anmari Ahveninen alustaa keskustelun seitsemän vuotta sitten ilmestyneestä elämäkertateoksesta Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa. Suomalaisista naiskirjailijoista on tehty vain harvoja perinteisiä biografisia tutkimuksia, mutta tämä Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden emeritaprofessorin Leena Kirstinän teos on sellainen.
Käy ilmi, että v. 1924 kuvataiteilijapariskunnan lapsena syntynyt Kirsi Kunnas jo varhain vierasti kotimaisen lastenrunouden yletöntä opettavaisuutta ja moralisointia. Hän halusi ilmaista kielellisiä leikkejä, huumoria ja satiiria, joiden ymmärtämiseen lapsenkin edellytykset riittävät, ja hän suhtautuu lapsiin vakavasti, vaativina lukijoina.
Kirsi Kunnas on huolissaan erityisesti poikien lukutaidosta ja sanoo, että isien pitäisi lukea pojilleen ja poikiensa kanssa. Hän pohtii, miksi niin suuri osa lasten ajasta kuluu twiittaamiseen ja pelaamiseen älykoneilla. Hän arvelee ilmiön kertovan jotakin lohdutonta tästä yhteiskunnasta ja maailmasta, sen hermostuneisuudesta ja vieraantumisesta.
Kirsi Kunnas, akateemikko ja Tampereen yliopiston kunniatohtori, oli sananvapausjärjestö Suomen Penin puheenjohtaja vuodet 1975-1980. Saman ajan hänen aviomiehensä kirjailija Jaakko Syrjä johti puhetta Suomen kirjailijaliitossa. Kirsi Kunnaksen 70-vuotisen taiteilijauran kunniaksi WSOY ja Luonnonperintösäätiö perustivat Ylöjärvelle 27 hehtaarin laajuisen suojelualueen.
Taisto Muhonen