Maaliskuun 6. päivän iltana Pukkilan kirjastossa keskusteltiin vilkkaasti tammikuun lopulla edesmenneestä Jörn Donnerista sekä hänen kirjoistaan ja elokuvistaan. Keskustelussa vallitsi yksimielisyys hänen epätavallisen monipuolisesta lahjakkuudestaan ja suuresta merkityksestään Suomen kulttuurielämässä. Hän oli yksi Suomen kulttuurielämän monipuolisimmista, tunnetuimmista ja pitkäaikaisimmista vaikuttajista.
Jörn Donner oli elokuvaohjaaja, kirjailija, poliitikko ja diplomaatti. Hän sai lukuisia arvostettuja palkintoja ja tunnustuksia, mm. kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon kymmenosaisen Anders-romaanisarjan kuudennesta kirjasta Isä ja poika v. 1985 ja Pro Finlandia -mitalin kaksi vuotta myöhemmin. Hän oli yksi Suomen elokuva-arkiston perustajajäsenistä ja sai taiteen valtionpalkinnon v. 2008. Hän oli ainoa suomalainen, joka on noutanut parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon, joka tosin oli myönnetty ruotsalaiselle Ingmar Bergmanille.
Donnerin meriittilista on niin pitkä ja vaikuttava, että lukuisatkin poiminnat siitä antavat hänen aikaansaannoksistaan vain kalpean kuvan.
Ahkeran ja tuotteliaan taiteellisen toimintansa lisäksi Jörn Donner ehti toimia myös kansanedustajana, maansa edustajana europarlamentissa, Helsingin kaupunginvaltuutettuna ja Suomen pääkonsulina Los Angelesissa.
1950- ja 1960 luvun vaihteessa hän yllätti monet kieltäytymällä sotapalveluksesta eettisistä syistä, mikä vielä vuosia myöhemminkin oli Suomessa erittäin harvinaista. Siviilipalveluksensa hän suoritti jo filosofian maisteriksi valmistuttuaan Porin yleisessä sairaalassa.
Jörn Donner oli naimisissa kolmesti, ja lapsia syntyi kuusi.
Taisto Muhonen