Miten suhtautua nyt venäläiseen kulttuuriin?
HS:n kulttuuritoimittaja Vesa Sirén lähestyi mielenkiintoista kysymystä artikkelissaan (31.12.) otsikolla ”Pitääkö venäläistä kulttuuriakin nyt boikotoida?”
Asiaa oli kysytty suomalaiselta huippuballerinalta Maria Baranovalta ja maailmankuululta koreografilta Aleksei Ratmanskilta. Heillä on ukrainalaiset juuret.
Muut päähenkilöt olivat Ukrainan kulttuuriministeri Oleksandr Tkatšenko ja säveltäjä Pjotr Tšaikovski.
Ministeri on näet ehdottanut maailmalle Tšaikovskin ja yleensäkin venäläisen kulttuurin sekä sotaa tukevien venäläistaiteilijoiden boikotoimista.
Ja kas, asia sivuaa Pukkilan kulttuuriyhdistystäkin. Tammikuun lukupiirimme aiheena ovat venäläisen mestarin Anton Tšehovin novellit.
Baranova ja Ratmanski eivät innostu boikotista. HS:n kirjoituksen kommentit olivat verenhimoisempia. ”Kannatan täysboikottia”, muutama kirjoittaa. Aika monen kommentoijan henki oli: Kaikki letkut irti.
ASIASSA on monta ulottuvuutta.
Voi sanoa, että kaikki venäläiset ovat vastuussa sodasta. Myös he, jotka eivät sitä hyväksy vaan kauhistelevat mutta eivät tee mitään, eivät avaa edes suutaan.
Tosin jokaisen sopii kysyä itseltään, uskaltaisinko minäkään?
Mutta voimmeko demonisoida kaikki Venäjän kansalaiset? Historiankin? Vai olisimmeko silloin samanlaisia hulluja kuin ne, jotka etsivät natseja Ukrainasta.
Juutalaisissa ei sodan aikaan ollut syyllisyyttä. He olivat vain uhreja. Maistuisiko kaikkien Putinin alamaisten tuomitseminen silti vähän samalta kuin Hitlerin teot?
Tšaikovski kuoli 1893, Tšehov 1904. Putinilainen mielikuvitus ei heitä tai muita ennen eläneitä mestareita elähdyttänyt. He ajattelivat itse.
MUTTA boikotoidaanhan urheilijoitakin. Heidät on suljettu kansainvälisistä kisoista. Turistiviisumienkin saantia Eurooppaan on kiristetty äärimmilleen. Eikö saman pitäisi koskea kaikkea venäläistä kulttuuriakin?
Viisumikieltojen tai urheiluboikottien tausta on kuitenkin toinen. Ne näyttävät, mitä venäläiset menettävät, kun antavat Putinin jatkaa sotaansa.
Ei pääse matkustamaan Suomeen tai Välimerelle tai Lontooseen. Eikä Venäjän väreissä kilpailla hiihdon tai jääkiekon tai yleisurheilun kunniasta.
Tämä vaikuttaa kansaan enemmän kuin muu pakotepolitiikka. Jos sen sijaan teemme Tšaikovskin musiikistakin ruttotautisen, Putinin sotapropaganda käy toteen.
Hänhän väittää, että länsi vihaa Venäjää ja haluaa poistaa sen maan päältä.
URHEILUSSA toteutettu politiikka sopii kuitenkin nykypäivän esittävään kulttuuriin, eikö vain? Muusikko-, baletti- tai orkesterivierailut ja niihin verrattavat ovat sama asia kuin venäläisten osallistuminen jääkiekon MM-kisoihin.
Ei käy nyt.
Se ei ole rangaistus eikä kosto. Sulku vain siis osoittaa, mitä Putinin väki menettää, kun se antaa sodan jatkua. Se menettää yhteydet muuhun maailmaan.
Sitä paitsi jotkut urheilun ja kulttuurin tähdet ovat alistuneet propagandalähettiläiksi. Italialainen teatteri perui juuri venäläisen huipputanssijan esityksen, koska tämän vartalo on koristettu Putin-tatuoinneilla. Lisäksi mies on ylistänyt presidenttiään.
Hyvä. Mutta miksi teatteri oli edes tehnyt sopimuksen?
Kulttuurinkin pitää terästäytyä. Sitä voidaan käyttää muuten hyväksi sodan puolesta.
Mutta Tšaikovskin tai Tšehovin boikotointi ei ole sen arvokkaampaa, kuin jos jätämme Kotivaran venäläisen meetvurstin syömättä sen nimen takia. Lukekaamme, soittakaamme, kuunnelkaamme. Opimmekin silloin lisää.
Juha Mauno