Piuha vahvistimeen ja menoksi, vai eikö sittenkään?

Puukirkkojen akustiikasta ollaan montaa mieltä. Joulunaika ja lukuisat kirkkokonsertit ovat taas ohitse. Pääsiäisenä sitten seuraavaksi soi sen ajan musiikki. Olen huomannut, että nykyisin yleisön kommentit konserttikokemuksista eivät ole aina yhteneviä. Paljon riippuu siitä millainen soitinkokoonpano on ja millä penkillä kirkossa istuu.

Kirkko on akustinen tila, ja sen mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää juuri tästä näkökulmasta. Sanoisin jopa, että kirkko on itsessään kaikukoppa, kuten moni akustinen kielisoitin, sello, kitara, viulu jne. Kirkkouruthan hyödyntävät tätä kirkon kaikukoppamaisuutta.

Muistelin erästä 2000-luvun pääsiäisyön messua pimeässä, muutamalla kynttilällä valaistussa Pukkilan kirkossa. Soitimme toisen mainos- ja musiikkimiehen kanssa sopraanosaksofonilla ja akustisella kitaralla muutaman virren ja klassisempia kappaleita. Esiintymispaikaksi silloinen kanttori osoitti toisen kirkon parvista, myöhemmin kastetilaisuudessa pääsimme myös urkuparvelle.

Sitten se omakohtainen kokemus: emme käyttäneet vahvistimia, koska kirkossa kaikki risahduksetkin kuuluivat kaikkialle. Tuli mieleen Lahden Sibeliustalo ja sen akustiikka. Joku sanoikin harjoitellessamme, että älkää sitten yskikö messussa, kaikki kuuluu alas. Tosin tähän auttoi musiikkityyli ja se, että yleisö kuunteli keskittyneesti (eli hiljaa).

Vahvistimien ja sähkösoitinten kanssa homma onkin sitten jo ihan toinen. Ääni ”pomppii” kirkon seinästä toiseen eri tavalla. Siihen vaikuttaa paljon kaiuttimien lukumäärä ja suuntaaminen. Jossain kohdassa kuuluu selvästi, jonkun mielestä soi liian kovaa, joku ei kuule ja joku kuulee pelkkää muminaa tai huminaa, riippuen siitä millä penkillä kirkossa istuu. Ehkä istumapaikka kannattaa valita keskikäytävän jommalta kummalta puolelta.

Arto Luoma

Voit kommentoida blogia oikealla ylhäällä olevalla palautelomakkeella. Kommenttisi ja nimesi lisätään harkinnan mukaan blogin yhteyteen. Mainitse kommentin yhteydessä blogin nimi.

Kommentti 4.2.2020

Hei Arto,
ajattelen kirkkotilasta akustisena tilana samalla tavalla. Viime syksyn aikana tein vähän vertailua Aki Samulin ja joulun alla paikallisten muusikoiden konserteista. Aki käytti äänentoistoa, paikallisesti muusikot eivät.
Tajusin jälleen kerran, että Pukkilan kirkko itsessään on soitin muiden soitinten rinnalla. Akustinen musiikki ilman äänentoistoa toimi paremmin. On siis toimittava tilan ehdoilla. Miksi kantaa paikalle äänentoistoa, jos tila itsessään toistaa äänen? On tietysti selvää, että maailma ei tässäkään ole mustavalkoinen, mutta akustinen se kyllä on.
Terveisin HannuT