Silmä sen sanoo

Kuvaajana en ole tekninen hifistelijä. Ennemminkin on kyse siitä, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sitä tarvitaan, kun katselee maisemia ja luonnon tunnelmia eri vuoden ja vuorokauden aikoina kotimaassa ja ulkomailla. Kun on h-hetki, nappaan kameran tai kännykän tuota pikaa käteen ja suoraa päätä kuvaamaan. Jos akku on lopussa, vaihdan toiseen kuvatallentimeen. En siis suunnittele etukäteen kuvaamisiani. Tulos on täysin tuurista kiinni.

Pari muisteloa tulee mieleen, kun aikanaan teetin ammattikuvaajilla erilaisia toimeksiantoja metsäteollisuudelle.

Oli alkukesän aikoja, kun suunnitelmana oli kuvata suomalaista, kaunista koivikkoa. Jostain Espoon-Vihdin rajamailta sellainen löytyi ja olimme jo aamuviideltä paikalla. Silloin oli paras valo. Ensin päätimme hakea kuvakulmat valmiiksi. Koivumetsän lehvästö on kaunis, kun sitä katsoo maasta suoraan taivaalle. Ehkä aamun menoliikenteessä katsottiin pitkään, kun kaksi keski-ikäistä miestä makaa leppoisasti alkukesän heinikossa pitkin pituuttaan ja tiirailee taivaalle. Tuskin arvasivat, että töissähän me oltiin.

Toinen huomioni oli kuvauksesta, jossa kuvattiin konekalustoa työssä maastossa. Yrityksessä oli innokas tekninen päällikkö, jonka nykytekniikan hyödyntämistä ei kannattunut väheksyä. Tavat vaan poikkesivat totutusta. Kun kuvaaja sai jalustat, kuvakulmat ja valotukset kohdalleen ja aloitti kuvaamisen, oli innokas asiakas keksinyt oman idean. Hän ojentautui oman taskukameransa kanssa hyvin lähelle kuvaajan kameraa ja alkoi räpsiä kuvia — jopa ammattikuvaajaa häiritsevästi. Kannattihan hänen ammattitaitoaan hyödyntää, asiakas varmaan ajatteli. Mutta miten kertoa hänelle, että lopettaisi moisen touhun.

Ison yrityksen hallituksen kuvauttaminen oli oma operaationsa ennen digiaikakautta. Kerrankin saatiin koko porukka kerralla kokoon ja sopiviin asentoihin. Seuraava operaatio oli polaroidien ottaminen. Niistä näki heti miltä lopullisessa kuvassa tulee näyttämään. Kuvaaja otti aikansa polaroideja, tiiraili niitä ja oli pääsemässä varsinaisen kuvauksen alkuun. Tässä vaiheessa isoin pomo totesi: eiköhän se kuvaaminen tällä kertaa jo riitä. Selittämällä kuvaustekniikkaa saimme sitten onneksi jatkoaikaa.

30.1.2018 Arto Luoma

Voit kommentoida blogia oikealla ylhäällä olevalla palautelomakkeella. Kommenttisi ja nimesi lisätään harkinnan mukaan blogin yhteyteen. Mainitse kommentin yhteydessä blogin nimi.