Hyvää matkaa, Koivulinnan koivu!

Kuva Arto Luoma


Tänään päättyi yksi vaihe pukkilalaisessa kulttuurihistoriassa: Koivulinnan komea ja kuuluisa monihaarainen koivu on muuttunut omaksi muistomerkikseen. Suurta taivaita tavoittelevaa latvusta ei enää ole. Tukiliinat, jotka Tuomo Toura aikanaan asensi haarojen koossa pitämiseksi, lojuivat maassa sotkuisena kasana hieman samoin kuin ruumisarkun kantoliinat hautaan laskemisen jälkeen. Sen sijaan koivun 6-7 metriä korkea tyviosa haarantynkineen päädyttiin jättämään paikoilleen. Harvoin enää nykyisin kohtaa tilanteita, joissa maatuvasta elollisesta oliosta itsestään muodostetaan suunnitelmallisesti oma muistomerkkinsä, palvonnan kohde. Koivulinnan koivun tapauksessa tehtiin näin. Luonnossahan tätä esiintyy kaikkialla, se kuuluu elämän kiertokulkuun. Mutta luonnossa puut eivät ole useinkaan kulttuurikohteita, joita tullaan katsomaan kaukaakin. 

Tunnelma paikalla oli hieman kuin Leninin hautakammiossa tai egyptiläistä muumiota museossa katsellessa: ristiriitainen. Tietää katsovansa jotakin, joka on peruuttamattomasti kuollut, mutta joka halutaan silti keinolla millä hyvänsä säilyttää ikään kuin ylösnousemusta odottaen. Näky on lohduton ja surullinen ja silti absurdilla tavalla kaunis. Torso kohottaa kätensä kohti taivasta kuin vapautusta kaivaten. Lumen peittämä maa ympärillä on täynnä risuja ja mutkikkaita pätkittyjä oksia, traktori survoo perennapenkkiä, onneksi juuret ovat turvassa maan sisällä, joten kukat kukkivat myös ensi kesänä. Huolestunut ohikulkija pysäyttää auton Koivulinnantien varteen ja huikkaa: ”Jättäkää edes osa rungosta pystyyn!” Rauhoittelen häntä toteamalla, että tätä enempää ei puusta kaadeta. Ohikulkija jatkaa matkaansa. Luonto jatkaa prosessia eteenpäin, hajoaminen etenee. Puun luonnollinen hajoamisprosessi on kaunista katseltavaa, sen tietää jokainen metsässä samoilija. Joskus sitten tulevaisuudessa loputkin koivusta varmaan poistetaan, mutta silloin surutyö on tehty loppuun. On lopullisen luopumisen aika.

Ensi kesän näyttelykaudella koivusta tullaan keskustelemaan enemmän kuin koskaan. Torso jos mikä herättää huomiota ja eriäviä mielipiteitä. Kohut ovat osa kulttuuria. Mitä suurempi kohu saadaan aikaan, sitä parempi huomio ja jälkimaine saavutetaan, tämähän on tunnettu tosiasia taidepiireissä. Pitäisikö Koivulinnan koivun torso jopa liittää osaksi kuntamarkkinointia: Tule katsomaan, mitä Galleria Koivulinnan koivulle on tehty, ja ota kantaa! Varmasti saisimme uteliaita paikalle, jopa niitä, jotka eivät piittaa kuvataiteesta pätkääkään, mutta ovat vaikkapa hartaita luontoaktiiveja: Toukkien ja lahottajasienten ystävät varmaankin tulevat innolla bongaamaan, mitä aarteita torsosta löytyy.

Kun koivun kaadosta oli tehty päätös kunnanhallituksessa, virisi kansalaiskeskustelu gallerian uudelleen nimeämisestä. Tuleeko galleriasta nyt ”Torsolinna”? ”Kulttuuritynkä”, ehdotti Kaarlo Sihlman kaatotyömaan keskellä koivun jäänteiden nimeksi. Hyvä ehdotus! Kyllä KulttuuriPukkilaan yksi Kulttuuritynkäkin sopii.

Kun gallerian perustaja Yrjö Siltala viime kesänä kuoli ja koivu pudotti tuulessa suuren oksan keskelle Koivulinnan perennapenkkiä hetkeä ennen näyttelyn avajaisia, moni totesi, että koivun aika on tullut täyteen. Oksan putoaminen oli viesti, oliko se elämäänsä kyllästymässä olevan koivun oma vai galleristin hengen aikaan saama, sitä emme saa tietää, mutta joka tapauksessa aikataulutuksen osalta täydellistä viestintää. Maailma on täynnä yhteensattumia, jotka ovat osuvia tai täysin selittämättömiä. Niistähän tarinat ja legendat syntyvät. Mielikuvituksella ei ole rajoja.

Hyvää matkaa, Koivulinnan suuri koivu! Olet tehnyt pukkilalaisen kulttuurielämän hyväksi paljon enemmän kuin monikaan kahdella jalalla kulkeva pukkilalainen luontokappale Yrjö Siltalaa lukuun ottamatta. Kaikki me kuljemme samaa tietä kohti samaa päämäärää. Yritetään elää siten, että muistomme jättäisi yhtä positiivisen ja kauaskantoisen jäljen paikallishistoriaan sitten kun meistä itsestämme on oksat karsittu ja olemme paljaina astumassa kiertokulun seuraavaan vaiheeseen.

15.3.2019 Markus Kalliokivi

Voit kommentoida blogia oikealla ylhäällä olevalla palautelomakkeella. Kommenttisi ja nimesi lisätään harkinnan mukaan blogin yhteyteen. Mainitse kommentin yhteydessä blogin nimi.