Tapaamisessaan kirjastossa 6.11. klo 19 Pukkilan lukupiiri keskusteli kirjailija Eeva Joenpellosta ja erityisesti hänen 70 vuotta sitten ilmestyneestä romaanistaan Kaakerholman kaupunki, ”ylistyslaulusta suomalaiselle mökinmuijalle ja toisaalta nyrkiniskusta Suomi-filmin romantisoidulle maailmalle, jossa tuntemattoman hurmurin mukaan lähtenyt piikatyttö elää elämänsä onnellisena sen loppuun asti”, kuten muuan kirjabloggari on teosta luonnehtinut.
Kolmisenkymmentä kirjaa uransa aikana julkaissut, yli kymmenelle kielelle käännetty ja kaikki arvostetuimmat kotimaiset kirjallisuuspalkinnot voittanut sekä Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi ja taiteilijaprofessoriksi nimitetty Joenpelto syntyi Sammatissa ja rakennutti sinne Vares-Kantolaksi nimeämänsä loisteliaan kirjailijakodin, jonka testamenttasi WSOY:n kirjallisuussäätiölle. Vuodesta 2005 talo on testamentin ehtojen mukaisesti palvellut pitkää proosaa tuottavien kirjailijoiden määräaikaisena residenssinä.
Eeva Joenpelto on hokemanomaisesti määritelty ”vahvojen naisten kuvaajaksi”, vaikka hän itse ei tästä leimasta pitänyt. Hänen 16:na viimeisenä elinvuonnaan kuusi kertaa jaetun, Lohjan kaupungin perustaman Eeva Joenpelto -palkinnon, jonka saajasta päätti nelihenkinen raati, sai viisi kertaa mieskirjailija ja yhdellä – viimeisellä – kerralla nainen.
Kaakerholman kaupungin päähenkilö, Sortin Anni, kokee suruja ja menetyksiä toinen toisensa jälkeen, mutta elämäänsä sen lopulla arvioidessaan toteaa kuitenkin valoisasti, että ”jollei olisi annettu, ei olisi otettavaakaan ollut”. Tämä on linjassa sen Eeva Joenpellon näkemyksen kanssa, että kirjailijan tehtävä on antaa lukijalle toivoa.
Taisto Muhonen