Pukkilan lukupiiri kokoontui perjantaina 7.2. klo 19 kirjastoon keskustelemaan pohjoissuomalaisesta Joni Skiftesvikistä, joka on yksi merkittävimpiä, monipuolisimpia ja tuotteliaimpia nykykirjailijoitamme. Hän ponnahti julkisuuteen v. 1983 novellikokoelmalla Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. Kirja sai vuoden parhaalle esikoiselle myönnettävän J. H. Erkon palkinnon. (Vuodesta 1995 alkaen palkinnon nimi on ollut Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto).
Toimittajataustaisen Joni Skiftesvikin tuotanto on tavattoman laaja ja käsittää mm. romaaneja, novelleja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, historiateoksia ja radiokuunnelmia. Nuorille, lahjakkaille kirjailijoille tarkoitetun Kalevi Jäntin palkinnon hän sai v. 1986 ja Runeberg-palkinnon v. 2015. Sokeain kuunnelmapalkinnon Joni Skiftesvik on voittanut kahdesti ja ollut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana kolme kertaa. Hän on nauttinut valtion 15-vuotista kirjailija-apurahaa, ja hänelle on myönnetty Pro Finlandia -mitali.
Joni Skiftesvik syntyi kesällä 1948 Haukiputaan Martinniemessä, ”Rauma-Repolan ruhtinaskunnassa”, norjalaisen merikapteenin ja Martinniemen sataman ahtaajana työskennelleen naisen poikana. Kätilö kieltäytyi auttamasta synnytyksessä, koska odotetun vauvan vanhemmat eivät olleet naimisissa. Poliisi kuitenkin pakotti uskonkiihkoisen kätilön täyttämään velvollisuutensa.
Skiftesvikin teksteissä usein toistuvia teemoja ovat isän ja lapsen suhde, ihmisen suhde luontoon, elämän kiertokulku, hyvän ja pahan problematiikka, kodittomuus, nöyryytys ja kosto. Henkilöt palaavat usein menneisyyteen, jonka salat on selvitettävä, jotta nykyisyyden kanssa voisi elää.
Kirjallisiksi esikuvikseen Joni Skiftesvik on nimennyt Timo K. Mukan, Pentti Haanpään, Anton Tsehovin, Ernest Hemingwayn, Gabriel Garcia Marquezin ja Curzio Malaparten.
Taisto Muhonen