Runo, jonka olin valmistautunut lausumaan juhannusaaton torilla. Tuulen tuiverrus ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta herkistyä esitykseen, joten olkaapa hyvät näin jälkikäteen!
Pienen tytön Juhannusmuistoja
Onkohan kaunein kukka valkoinen –
kasvaa mummolassa sellainen.
Vihdin Pellonpäässä – Juhannuksena kukkaan puhkesi
hehkuen kesäsäässä
Äitini mummolle hymyillen sanoi –
on tyttö juhannusmekossaan hienohelma.
Veljien mielestä olin välttämätön paha
iso-paappani mielestä soma kuin markan raha
Paapallani oli lempeä luonto ja lämmin sydän
aikaa oli tarvitsevalle – kaikkia auttoi –
vähästäänkin antoi
Muiden huolia usein mielessään kantoi.
Ajattelen häntä usein – ja erityisesti juhannuksena –
Mielikuvat – työstä ahavat kädet –
juhannuksena jotenkin pehmeni –
kiinnitti valkoisen ruusun hiuksiini
Matkalla Juhannustulille rinnallaan hyppelin – nauroin ja selitin –
paappa ei mukana tahtonut pysyä – kun iloamme jakelin.
Iltamyöhällä olin kuin häpeilisin – olin luvannut että itse kotiin kävelisin
mutta lupausta en pitänyt – oli pienen juhlijan voimat ehtynyt.
Paappa reppuselässään juhannuskokolta kotiin kantoi – hyräillen
Ajatukset suvenkirkasta maisemaa hyväillen –
painoin poskeni vasten paapan selkää –
tiesin että hänen lähellään en mitään pelkää
Tasaisen verkkainen rytmi kulkijan –
uuvutti uneen pienen juhlijan.
Kotona paappa peitteli vuoteeseen –
Juhannusruusu oli tarttunut peitteeseen.
Aamu-auringon säteet herätti juhannuspäivään
uni silmistä karisi ajatuksen häivään.
Paappa oli luvannut – salaisuutena kertonut –
tänään tehtäisiin nokiperunoita, paistetaan nauriita ja porkkanoita.
Päätin saman tien että jalkeille siitä nyt –
enää en ollut hiukkaakaan väsynyt.
Laitoin taittuneen ruusuun veteen –
tuntui kuin ruusu olisi kiittänyt…
Aila Pukkila
Voit kommentoida blogia oikealla ylhäällä olevalla palautelomakkeella. Kommenttisi ja nimesi lisätään harkinnan mukaan blogin yhteyteen. Mainitse kommentin yhteydessä blogin nimi.