Olen harkinnut kirjahyllyn ystävien seuran perustamista. Tällaiselle etujärjestölle olisi selvästi tarvetta.
Kirjahylly on pudotettu pois sisustusmuodista. Yksikään moderneja koteja esittelevä sisustusjuttu ei näytä kotien kirjahyllyjä. Niitä ei varmaankaan ole, oletan.
Miksi?
Voisiko syy olla siinä, että mustavalkoiseen, pelkistettyyn muotikotiin eivät sovi kirjat, joiden kansipaperit ja selkämykset ovat monenkirjavia? Kirjat ovat eri kokoisiakin. Niistä on vaikea rakentaa geometrista ja hillittyä sisustusmaisemaaainakin silloin, jos sijoittelee ne hyllyyn tekijännimen mukaan aakkostettuina.
Olen tosin nähnyt kirjahyllyn, jossa kirjat olivat kirjan korkeuden mukaan. Ja sellaisenkin, missä kirjan selkämyksen väri määräsi paikan. Niinpä tulipunainen vaihtui vähitellen vaaleaksi, kellertäväksi ja niin edelleen…
Vai voisiko syynä kirjahyllyjen alamäkeen olla se, että kirjojen arvostus on romahtanut? Netti, lehdet, televisio ja kaiken maailman tohotukset eivät jätäkään enää aikaa kirjojen lukemiselle.
Mutta toisaalta, kyllä kirjoja ostetaankin. Ovatko ne siis kertakäyttötavaraa? Ehkä, sillä minnepäs kirjan panisi, jos ei kirjahyllyä ole.
Entä sähköinen kirja, e-kirja? Jopa tuhat opusta yhdessä sentin paksuisessa lukulaitteessa? Ja se huolettomasti pöydän kulmalla.
Jos olisimme oikein suvaitsevaisia, sanoisimme, että kuka mistäkin pitää…
E-kirja on kuitenkin naimisissa sähkön kanssa. Siinä ei ole kansipaperin taidetta. Sen lehtiä ei voi hypistellä eikä kulmia taittaa. Sen sivujen marginaaleihin ei kirjoitella huomautuksia eikä sen rivejä sovi alleviivailla. Ex libriksen liimaaminen on mahdotonta. Entä mihin tekijä voisi omistuskirjoituksensa kirjoittaa, jos sellainen onni kohtaisi? Ei mihinkään. Sähkökirja ei edes tuoksu sivistykselle niin kuin paperille painettu kirja – ja niin edelleen.
Sitäkin sopii kysyä, kuinka kauan tiettyä e-kirjaa voi lukea tietyltä laitteelta. Satavuotiaasta kirjasta saa hyvin selvän. Mutta aukeaako tämän päivän e-kirja sadan vuoden kuluttua?
Sähköisten aineistojen lukuongelma onkin erityinen kaikenlaisessa historiantutkimuksessa. Dokumentteja syntyy mielettömiä määriä. Mutta pystytäänkö niitä vuosien ja vuosikymmentenkin jälkeen hyödyntämään niin laajasti ja ennen muuta niin vaivattomasti kuin paperilla olevaa?
Minullakin saattaa olla vielä tallessa muutama Amstrad-lerppu kolmenkymmenen vuoden takaa. Tuskin niissä tärkeää on. Mutta jos olisi…
Juha Mauno
Voit kommentoida blogia oikealla ylhäällä olevalla palautelomakkeella. Kommenttisi ja nimesi lisätään harkinnan mukaan blogin yhteyteen. Mainitse kommentin yhteydessä blogin nimi.
KOMMENTTI
Hauska näkökulma. Monet sanovat kirjoja pölynkerääjiksi. Meillä hyllyjä on ja kirjat luovuutta edustavassa järjestyksessä. Kokee etsimisen ja löytämisen iloa, kun ei ole pedanttia järjestystä, ei värisuoraa, ei kokojärjestystä eikä kirjailijan mukaankaan – mutta aina olen etsivänä löytänyt.
Juha Maunolta upea ajatus: ”…Sähkökirja ei edes tuoksu sivistykselle niin kuin paperille painettu kirja…”
Totta joka sana!
14.3.2018 Aila Pukkila